maanantai 28. joulukuuta 2015

Matkailu avartaa (ja v****taa)

Kello on 22:00 paikallista aikaa. Siis Dallasin paikallista aikaa. Eihän matkustamisessa olisi mitään mieltä jos ei joku juttu menisi edes vähän pieleen. Alkuperäisen suunnitelman mukaanhan meidän pitäisi olla jo Vancouverissa ja ehkä jo matkalla Victoriaan.


Tällä kertaa siis jäimme Villen kanssa Dallasin lentokentälle sillä jatkolento Vancouveriin peruttiin 30minuuttia ennen bordingin alkua. Tiskin takana oleva ystävällinen mies ei oikein osannut vastailla kysymyksiimme ja osasi siinä tilanteessa kertoa vain että seuraava vastaava lento lähtisi torstaina, eli olisimme jumissa Dallasissa yli 3 päivää. Väsyneinä ja turhautuneina uutinen ei todellakaan kuulostanut hyvältä ja turvauduimme McDonaldsin lohtuun jonka jälkeen aloimme miettiä vaihtoehtojamme. Jonotimme help- deskille rapeat 4 tuntia sillä muutama muukin oli peruuntumisten takia jonottamassa. Onneksi edessämme jonotti mukava amerikkalainen pariskunta joiden kanssa juttelimme tilanteesta. Nainen totesikin sympaattisesti vahvalla teksasin aksentilla että ’’Bless your hearts’’ kun kerroimme miten pitkän matkan olemme jo tehneet. Osasimme myös suhtautua asiaan todella hyvin mutta väsyneenä mieliala vaihteli nopeasti naurusta vi****kseen ja takaisin :D Totesimme kuitenkin että huonomminkin olisi voinut käydä, olisimme voineet joutu jumiin vaikka Frankfurtissa... ja ompa ainakin jotain blogiin kirjoitettavaa. :D

Täytyy kuitenkin sanoa että väenpaljoudesta sekä varmasti monista valituksista huolimatta henkilölunta oli todella avuliasta ja ystävällistä, sekä saimme nopeasti hoidettua korvaavat matkaliput huomen aamulle. Se tosin tarkoittaa yöpymistä lentokentällä sekä lisää matkustus tunteja sekä kilometrejä, sillä lennämme Vancouveriin Toronton kautta. Tosin tämä kuulosti jo ilouutiselta verrattuna siihen että olimme valmistautuneet viettämään kolme päivää Dallasissa sekä uuden vuoden lentokentällä. 



Näissä tunnelmissa koitetaan saada muutama tunti unta ennen seuraavaa yritystä päästä Victoriaan!


Lopuksi hieman tunnelmia aiemmin samalta päiviltä joita kirjoittelin lennolla Dallasiin:

Yö ennen matkaa sujui yllättävän levollisesti ja illan aikana kertynyt jännitys ja hermostuneisuus muuttui innostukseksi. Halu päästä matkaan oli jo kova

Ensimmäisiä ongelmia sattui jo Helsingissä, kun en saanutkaan Dallas-Vancouver välin lähtöselvitystä tehtyä toisin kuin Ville, sillä operaattorimme olivat erit vaikka lippujemme varaamisen välissä oli vain noin puolitoista tuntia. Toisin sanoen jos haluaa asioiden (ainakin tässä tapauksessa) menevän sujuvammin kannattaa valita British Airways ennen American airlinesia (tosin ruoka ja palvelu lennolla olit todella hyvää!) Meitä kehotettiin pyytämään seuraavan vaihdon aikana jos Dallasin lähtöselvitys voitaisiin hoitaa siellä.

Helsinki jää taakse



Lento Frankfurtista meni melko sukkelasti (tosin vihaan turbulenssia!), mutta tiukka vaihto aikataulu sekä saksalainen ’’asiakaspalvelu’’ tuottivat pieniä ongelmia. Onnistuimme myös jotenkin menemään läpi portista josta kuuluisi mennä vain maahan saapuvien, ja jouduimme sitten selittelemään tilannetta työntekijöille ja pyytämään apua että pääsemme takaisin terminaaleille. Tuntui että työntekijöitä ei hirveästi ongelmamme kiinnostaneet ja pienet kuittailut saimmekin loppuun mokastamme. Ehkä minulla on vain huonoa tuuria, mutta asiointi saksalaisilla lentokentillä sekä juna-asemilla on ennenkin tuottanut päänvaivaa eikä ole aina muutenkaan ollut maailman miellyttävin kokemus. Onneksi kuitenkin boardingissa meitä palveli avulias parivaljakko jotka hoitivat minunkin lähtöselvitykseni ja matkalippuni Dallasista Vancouveriin ja vastailivat kysymyksiin mitä meillä oli. Tosin heillä oli myös paljon outoja ja kuumottavia kysymyksiä: Milloin olet pakannut laukkusi? Missä ne ovat olleet sen ajan? Onko muilla ollut pääsyä niihin? Onko joku antanut sinulle jotakin? Kuinka vanhaa elektroniikkaa sinulla on mukana? Siinä vielä hieman epäselvänä tilanteesta tai siitä että onko kaikki liput jne. nyt varmasti selvitettynä piti hieman hakea vastauksia oudoimpiin kysymyksiin.

Tällä hetkellä istumme lennolla Dallasiin ja mietimme että miksi helvetissä päätimme ottaa lennon joka heittää näin suuren mutkan poispäin Kanadasta. Olimme jo niin turhautuneita lippujen etsimiseen ja kun vihdoin löysimme liput joita oli vielä jäljellä, jotka olivat halvimmasta päästä ja paluu lento vain yhdellä pysähdyksellä, emme tainneet sen kummemmin ajatella lennon reittiä. Asiaa ei myöskään auta että juuri meidän rivimme viihdejärjestelmä ei toimi joten pitää keksiä muuta tekemistä kymmenen tunnin ajaksi :D Eli vinkkinä pitkän matkan matkustajille: olkaa ajoissa varaamassa lippuja sekä vilkaiskaa mieluusti myös karttaa :D

Ainiin ja vihaan tätä turbulenssia!




sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Pre-departure

Hei!

Eka blogiteksti. Ikinä.  Missään muodossa.

Huomenna siis minä, Anette, sekä luokkatoverini Ville lähdemme kohti Kanadaa opiskelemaan neljäksi kuukaudeksi Camosunin yliopistoon Victoriaan. Vielä tälläkin hetkellä ajatus lähdöstä tuntuu käsittämättömältä ja hulllulta, enkä usko että ajatus täysin uppoaakaan päähän ennen kuin olemme asettuneet pitkän matkan jälkeen Victoriaan. Matkustustunteja tosiaan kertyy jo pelkkään Vancouveriin lentämisestä yli 22 tuntia, josta matkaamme sen jälkeen vielä toista tuntia lautalla lopulliseen kohteeseen.

Neljä kuukautta tuntuu yhtä aikaa todella lyhyeltä sekä todella pitkältä ajalta, mutta odotan lähtöä innolla. Itselle vaihto-opiskelu on ollut jo pitkäaikainen haave ja vihdoin syksyn aikana sain aikaiseksi kaverien tuella laittaa hakemuksen menemään ja tehdä jälleen yhdestä haaveesta totta. Toisaalta jännittää ja jopa harmittaa ajatus siitä mistä kaikesta jää paitsi kun viettääkin viimeisen kevään opiskelusta tällä tavalla, mutta uudet mahdollisuudet ja kokemusket ovat varmasti sen arvoisia sekä korvaamattomia.

Pakkaaminen sujui melko kivuttomasti siitä huolimatta että tein sen melko kiireessä, sillä asioitten viime tippaan jättämisestä on näköjään tulossa huono tapa...  Uskon kuitenkin kaiken tarpeellisen tulleen mukaan ja laukku meni kiinnikin ilman väkivaltaa, mutta painorajat saattaa silti paukkua.



Mukaan piti muistaa pakata myös tsemppi kirje ystävältä mikäli koti-ikävä pääsee yllättämään.


Me päivitellään ja kirjoitellaan kuulumisia ja välikommentteja kunhan ehditään ja pystytään! :)
Nyt pitäisi mieluusti saada vielä muutama tunti unta ennen kentälle lähtöä, saa nähdä miten onnistuu...

- Anette