Two weeks later...

Kaksi todella erilaista viikkoa takana. Ensimmäinen viikko oli pelkkää orientaatiota, joka oli mielestäni järjestetty todella hyvin. Viikko sisälsi niin luento ja ’’opastus’’ osuuksia, kuin kaupunkiin, kampukseen sekä toisiin vaihto opiskelijoihin ja tuutoreihin tutustumista. Camosun on jaettu kahteen kampukseen jotka sijaitsevat kaupungin eri laidoilla ja suurin osa orientaatiosta pidettiin Lansdownin kampuksella, jossa suurin osa uusista vaihto-opiskelija kavereistamme suorittavat opiantonsa, mutta sekä minä ja Ville tulemme jatkossa olemaan vain Interurbanin kampuksella. Kuitenkin kummatkin kampukset sekä varsinkin työntekijät vaikuttavat todella mukavilta. Sain todella hyvän vaikutelman koulusta sekä varsinkin opiskelijapalveluista, ja suosittelisin ainakin ensivaikutelman perusteella Camosuniin hakemista, eikä yksinkään saapuminen tuntuisi olevaan minkäänlainen ongelma. Koulu on todella panostanut vaihto-opiskelijoihin sekä heidän viihtyvyyteensä sekä heidän tarpeisiinsa.

 Green team! Opiskelijat jaettiin ryhmiin ja kilpailtiin keskenämme erilaisissa tehtävissä samalla kun tutustuimme kampuksiin sekä kaupunkiin.

 Clash of arrows

Hyvä puoli vaihto-opiskelijaryhmässä on se, että kaikki ovat uusia kaupungissa ja haluavat kokea ja nähdä jatkuvasti uutta, ja yhdessä onkin etsitty vaikke mitä erilaista koettavaa ja nähtävää. Paikalliset tuntuvat nimittäin pitävän Victoriaa melko tylsänä js pienenä kaupunkina, mutta he saattavat ottaa meitä kiinnostavat ja uudet asiat itsestään selvyytenä. Ollaan käyty muun muassa katsomassa jääkiekkoa, ajettu yöllä kukkulalle josta voi katsella kapungin valoja ja nähdä meren yli jopa Washingtonin puolelle, pelaamassa biljardia ja laser tagia, tutustuttu paikalliseen pubikulttuuriin ja yöelämään ja paljon muutakin on jo suunnitteilla. Myös klassiseen sää kysymykseen on päästy monta kertaa. Kaikki kommentoivat kylmää ja kosteaa säätä jolloin me suomalaiset hieman hymähdämme ja kerromme kauhistelevilla kavereille tämän hetken lämpötiloja kotoa… Myös kieli tuntuu välillä menevän solmuun kun päivät kuuntelemme ja puhumme englantia mutta kämpillä puhumme kahdestaan suomea, ja hetkittäin tuntuu että kumpikaan kieli ei suju mutkattomasti :D

 Elämäni ensimmäinen jääkiekko ottelu! Koukuttavaa puuhaa, pakko päästä pian uudestaan...

Koulun aloittaminen oli todella paljon jännittävämpää kuin orientaation, sillä tajusi miten erilaista olisi olla luokassa joka on mahdollisesti täynnä vain paikallisia opiskelijoita jotka tuntevat toisensa entuudestaan. Ensimmäinen luento maanantaina olikin juuri tällainen. Luokkaan saapui yli 30 paikallista opiskelijaa jotka olivat aloittaneet koulun yhdessä loppukesästä. Ensimmäinen tunti olikin todella opettavainen  ja jopa silmiä avaavaa. Olemme omassa koulussamme kumpikin olleet tekemisissä vaihto opiskelijoiden kanssa niin koulussa kuin vapaa-ajallakin, ja nyt ainakin itse osaan samaistua heihin vielä paremmin. Huomaan myös itse miten helpottavaa on esimerkiksi se, että opettaja sekoittaa ryhmiä tai että paikalliset opiskelijat itse lähestyvät ja pyytävät esimerkiksi ryhmätyöhön. Kannustan siis kaikkia siihen! Olen itse aina pyrkinyt tähän vaihto-opiskelijoiden kanssa ja nyt huomaan miten tärkeää ja helpottavaa se voi oikeasti olla. Toki ryhmiin pääsee kun itse osaa lähestyä ihmisiä ja kaikki opiskleijat ovat vaikuttaneet avulialta ja kiinnostuneilta meitäkin kohtaan.Oli kuitenkin erikoinen kokemus olla niin oman mukavuusalueensa ulkopuolella ja seurata samalla opetusta. Juuri kyseisellä kurssilla (sports marketing and promotion) on suurin luokkakoko kuin muilla omilla kursseillani joten opetuksen seuraaminenkin tuntui aluksi hieman hankalalta hälinän keskeltä. Opettajat ovat kuitenkin rohkaisseet ilmaisemaan jos emme pysy perässä tai jos emme ymmärrä jotain asiaa.

 

Opiskelu muuten (ainakin ensimmäisen viikon perusteella) tuntuu olevan todella samanlaista kuin suomessa. Kurssin ensimmäisellä tunnilla käydään läpi kurssin sisältö sekä mistä kaikesta numero koostuu (läsnäolo, midterm, palautettavat tehtävät ja loppukoe) sekä käydään läpi palautettavat tehtävät. Kuitenkin aikataulu on todella erilainen sillä kaikki omat tuntini alkavat vasta iltapäivällä, aikaisin kello 12:30 ja myöhäisin alkaa 17:30 ja kestää puoli yhdeksään illalla... Ja tietenkin koulu poikkeaa myös siinä että täällä puolivälissä lukukautta on midterm eli välikokeet. Käytössä on myös moodlen tapainen järjestelmä jonka käyttö tuntuu onneksi melko luontevalta. Yksi yllättävä meno oli koulukirjojen ostaminen, johon emme tajunneet varautua juuri ollenkaan. Uutena kirjat maksavat reilusti yli 100 dollaria, mutta onneksi olemme löytäneet niitä netistä käyettynä ja jakaneet kustannusket, joten maksamme vain murto-osan siitä mitä monet paikalliset opiskelijat maksavat lukukauden aikana... 

Asumisasiatkin on saatu melko hyvälle mallille. Nykyiseen kämppään muutettiin orientaatioviikon puolessa välissä, ja tavaroita purkaessa sain ainakin itse ihmetellä miten olin saanutkin kaiken sen tavaran sullottua yhteen matkalaukkuun… Olin jo tottunut selviämään vähällä kun matkalaukkuni oli viikon kateissa, joten kun vihdoin pääsin käsiksi tavaroihini mietin että olisin voinut vielä kotona hieman miettiä tarvitsenko oikeasti kaikkea sitä mitä olin pakannut. Ja pakkasin muka ''kevyesti'' :D Uskokaa että vaikka lähdette pidemmällekin matkalle, ette oikeasti tarvitse niin paljon tavaraa kun saatatte luulla... :D Seuraava muuttokin odottaa jo helmikuun lopussa, jolloin muutamme Air BnB:n kautta löydettyyn asuntoon jonka kävimme tänään tarkastamassa ja juttelemassa omistajalle.

Kokonaisuudessaan Victoriaan on ollut helppo asettua ja paikkoihin ja tapoihin tottua. Asiat tuntuvat nopeasti kotoisilta ja luontevilta ja ihmiset ovat ainakin tähän mennessä olleet todella avuliaita ja ystävällisiä. Myös rento ja avoin mentaliteetti asiakaspalvelu tilanteissa on todella miellyttävää!

Finally here!

Ane ja Ville checking in!

Aikamoista seikkailua ollut koko matka, ja nyt kun olen vihdoin saanut matkatavarani, sain tietokoneenkin lataukseen ja voin taas päivittää tilannetta!:)

Kun siis vihdoin saavuimme Vancouveriin saimme kuulla etteivät matkatavaramme odottaneetkaan perillä, vaan olivat edelleen Dallasissa, eikä ollut varmuutta milloin ne saapuisivat. Varasimme siis lentokentän läheltä hotellin, jossa vietimme kaksi yötä matkatavaroita odotellen. Villen tavarat saapuivatkin toisena aamuna mutta minun laukustani ei ollut kenelläkään mitään tietoa. Onneksi lentoyhtiö korvaa meille sadan dollarin edestä tavaroita joita tarvitsimme laukkujemme hukkumisen takia. Päätimme kuitenkin kahden yön jälkeen vihdoin suunnata kohti Victoriaa sillä lentoyhtiö lupasi lennättää matkatavarat perässämme kunhan ne löytyvät. Toisaalta oli harmi jättää Vancouver ja Richmondin alue taakse sillä tuntui että siellä olisi varmasti vaikka kuinka paljon nähtävää ja tehtävää, sekä jostain syystä itse kiinnyin alueeseen vaikka kerkesimme kiertää sitä loppujen lopuksi todella vähän. Tuntui kuitenkin mahtavalta olla vihdoin Kanadassa! Tippikulttuuri on kuitenkin välillä unohtunut ja johtanut muutamaan meidän puolelta epäkohteliaaseen tilanteeseen kun emme ole tajunneet tipata taksikuskia tai tavarankantajia. Mietinkin miksi kuskilla kestää niin kauan etsiskellä niitä vaihtorahoja pussista…….. :D

Victoriaan lähdimme bussilla, joka lähti kätevästi lentokentän yhteydestä (hotelliltamme oli ilmainen kuljetus lentokentälle ja takaisin). Saimme liput opiskelijahintaan joten yhteen suuntaan matka Vancouverin lentokentältä Victorian keskustaan maksoi noin 35€. Pieniä jännityksen hetkiä koimme myös lauttamatkan aikana. Bussikuski kertoi että lautalla kuulemme kuulutuksen kun matka on lopussa ja meidän pitää palata autokannelle ja bussiin, mutta eksyimme matkan loppupuolella peliluolaan missä pelasimme hieman liian kauan emmekä huomanneet lainkaan ajan kulua saati kuulleet kuulutusta, joten pois tullessamme tajusimme ajan ja juoksimme autokannelle jossa saimme bussin kiinni juuri ennen kuin se ajoi maihin. Jäi muutamasta sekunnista kiinni että bussi olisi mennyt menojaan Villen matkalaukun kanssa..:D

Olimme vastuullisina varanneet etukäteen motellimajoituksen muutamaksi yöksi mutta sattumusten takia olemme jatkaneet saman huoneen varausta kuudenteen päivään asti jolloin (todennäköisesti) muutamme vuokra asuntoon. Sormet ristiin ja peukut pystyyn että järjestelyt sujuvat! Olemme vuokranneet auton muutamaksi päiväksi joten liikkumisen pitäisi onnistua helposti, ja käymme huomenna siis katsomassa vuokra-asuntoa, sekä suunnittelimme että käymme ajelemassa myös koulun lähistöllä.

Olen jo nyt monta kokemusta rikkaampana ja osaan sanoa ainakin sen, että asioita menee pieleen mutta turha niistä on lannistua, sillä ihan yhtä lailla asioita sattuu kotopuolessa. Matkustaessa ja uudessa maassa ne saattavat vain tuntua isommilta, jos kaikki ei menekään kuin oli alun perin suunnitellut. Kannattaa myös luottaa siihen, että paikan päällä on mahdollista ja monesti yksinkertaisempaakin hoitaa käytännön asioita vaikka etukäteen suunnittelusta onkin apua. Olen myös oppinut että small talk voi olla todella mukavaa mutta myös kuluttavaa, ja olemmekin jo kahdesti joutuneet/päätyneet parin sanan vaihtamisesta parin tunnin keskusteluihin muutaman paikallisen kanssa.